LUUKKU 1
Kamu oli odottanut tätä koko vuoden. Laukut oli pakattu, lentolippu kädessä ja matkakuume nousemassa. Lastenliiton toimintakausi oli päättymässä ja joululoma edessä. Nyt olisi myös Kamulla lupa lomailla. Ja ensimmäistä kertaa ikinä, Kamu oli lähdössä matkalle lentokoneella.
Bussi kurvasi pysäkille ja Kamu hyppäsi kyytiin. ”Lentokentälle, kiitos!”, Kamu sanoi kuljettajalle. Kuljettaja hymyili valkoisen partansa takaa ja kehotti Kamua käymään istumaan. Kamu valitsi paikan ensimmäisestä rivistä. Kuljettajan radiosta kuului joulumusiikki. Lumi tuiskusi, kun bussi kiisi tietä eteenpäin.
”Päätepysäkki”, kuulutti kuljettaja hetken kuluttua. Kamu nousi, kiitti kyydistä ja suuntasi kohti terminaalin ovea. Astuessaan ovesta sisään, Kamu kääntyi vielä katsomaan taakseen: bussi oli vielä pysäkillä, mutta kuljettajaa ei näkynyt missään. Kamulla oli tunne, että hän oli nähnyt kuljettajan joskus ennenkin, mutta ei millään saanut päähänsä, missä ja milloin…
Lähtevien lentojen terminaalissa oli ruuhkaa. Kaikki olivat lähdössä jonnekin. Hajamielisen näköiset aikuiset raahasivat matkalaukkuja ja kiukuttelevia lapsia kohti lähtöselvitystä. Kamu siirtyi jonoon erään perheen perään. Kesken päiväunia herätetty saparopäinen tyttö tapitti Kamua pähkinänvärisillä, itkuisilla silmillään. ”Kuka sinä olet?”, tyttö kysyi. ”Olen Kamu”, vastasi Kamu. ”Oletko sinä minunkin kamu?”, kysyi tyttö. ”Tottakai”, sanoi Kamu. Tyttö hymyili. Samalla jostain kuului kilinää. Aivan kuin kulkusen kilinää, ajatteli Kamu ja katseli ympärilleen mietteliäänä. Tyttö vilkutti Kamulle iloisesti jatkaessaan perheensä kanssa matkaa omalle lennolleen.
Kamu istui lähtöportin edessä ja katseli ulkona satavaa lunta. Valkoisen maiseman keskellä erottui punainen täplä. Kamu meni lähemmäs ikkunaa nähdäkseen mikä se oli. Mutta se oli hävinnyt yhtä äkkiä kuin oli ilmestynytkin. Nyt ei näkynyt enää muuta kuin huoltomies, joka valmisteli lentokonetta lähtöön. ”Tervetuloa lennolle”, lentokenttävirkailija kuulutti samassa. ”Vihdoinkin!”, Kamu ajatteli. Seikkailu alkaa! Kamu asteli virkailijan luo ja näytti passinsa. ”Hei Kamu”, tervehti virkailija. Hyvää matkaa kohti__________!
Ensimmäinen luukku on nyt avattu ja Kamun jouluinen matka on alkanut. Mutta mihin Kamu on matkalla?? Sinun tehtäväsi on nyt ehdottaa matkakohdetta. Mene Lastenliiton Instagramiin ja kirjoita ehdotuksesi kommenttikenttään alle. Viikon päästä perjantaina näemme, mihin lento on Kamun kuljettanut.
(Ehdotus, josta tarina jatkuu: Sateenkaarimaa)
LUUKKU 2
Aurinko kajasti pilvien lomasta, kun Kamu astui lentokoneen oviaukolle. Hän hengitti raikasta vuoristoilmaa keuhkot täyteen ja asteli rappuja alas.
"Bienvenue à Montreux!", luki terminaalin ovella, kun Kamu hetken päästä suuntasi laukkuinensa kohti taksitolppaa. Iäkkäämpi henkilö oli juuri nousemassa taksiin. "Haluatko jakaa kyydin?", hän kysyi Kamun nähdessään ja jatkoi "Mihin olet matkalla?" "En ole ihan varma, en ole koskaan ennen ollut täällä", Kamu vastasi. "Jossei sinulla ole kiire, niin näytän sinulle mielelläni paikkoja. Nimeni on Arel. Minulla harvemmin on juttuseuraa eikä minulla ole enää kiire tässä iässä." "Se olisi mukavaa", Kamu vastasi ilahtuneena.
Arel oli asunut täällä koko ikänsä. Taksin kurvaillessa pitkin kaupungin katuja hän kertoili Kamulle, millainen kaupunki oli ollut, ja miten se oli muuttunut 70 vuoden aikana. Yksi asia oli kuitenkin ennallaan: joulumarkkinat. Joka vuosi kaupunkilaiset kokoontuivat joulumarkkinoille järven rannalle.
Muutama vesipisara tipahteli Kamun kasvoille, kun he nousivat taksin kyydistä. Markkinakojut loistivat jouluvaloissaan. Ilma oli täynnä joulun tuoksuja. Aukiolla, suuren valoilla koristellun kuusen alla jousikvartetti soitti joulumusiikkia. Kamu osoitti sormellaan järvelle. "Katso!" Arel kääntyi katsomaan Kamun osoittamaan suuntaan. Sateenkaari kehysti järveä tuhansissa sävyissään. "En ole koskaan nähnyt sateenkaarta talvella", totesi Kamu. "En minäkään", sanoi Arel. "Ihmeitä tapahtuu", hän jatkoi salaperäinen ilme kasvoillaan. "Tiesitkö, että sateenkaarta ei voi nähdä ilman sadetta?" "Samoin, kuin iloakaan ei voi kunnolla kokea, jossei tiedä, mitä suru on."
Arel kääntyi Kamun puoleen: "Haluaisin antaa sinulle jotain." Hän ojensi pienen paketin Kamulle. Kamu avasi paketin kannen. Paketissa oli junalippu, ______ ja lappu, jossa luki: Maailma avautuu sille, joka uskaltaa kurottaa sitä kohti. Kiitos, kun viestit päivän kanssani ja teit siitä erityisen. Haluan nyt vuorostani antaa sinulle jotain erityistä.
Jostain kuului kilinää. Kamu nosti katseensa. Arel oli kadonnut. Kamu katsoi uudestaan junalippua. Siinä luki "Joulumaa".
Toinen luukku on nyt avattu. Mutta mitä Arelin antamassa paketissa on junalipun ja kirjeen lisäksi? Tarinan kulkuun voit osallistua kommentoimallaLastenliiton Instagramissa. Viikon päästä perjantaina tarina taas jatkuu ehdotusten pohjalta.
(Ehdotus, josta tarina jatkuu: Kartta)
LUUKKU 3
Kamu seisoi asemalaiturilla ja katseli asemarakennuksen takana kohoavalle rinteelle. Juna oli puksuttanut halki lumisten vuoristomaisemien, sukeltanut läpi pitkien tunneleiden, ylittänyt laaksoja korkeita kivisiltoja pitkin ja lopulta saapunut pieneen vuoristokylään. Kamu käänteli käsissään karttaa, jonka oli saanut Arelin antamassa paketissa junalipun ja viestin lisäksi. Ikivanhaan paperiin oli piirretty kuusta muistuttava kuvio. Sen sisällä kulki sakarasta sakaraan polku, jonka varrella oli pieniä punaisia täpliä. Yhden täplän päällä oli ruksi. Kuusen latvassa oli toinen ruksi. Kamu nosti katseensa kartasta. Jotain punaista vilahti asemarakennuksen kulman taakse. Kamu päätti lähteä samaan suuntaan.
Käpälät upposivat hankeen, kun Kamu talsi rinnettä ylös pientä polkua pitkin. Kulkiessaan hän katseli karttaa ja päätteli, että ruksilla merkitty täplä olisi seuraava talo. Oikeastaan se oli pieni mökki, jonka katonraja oli jääpuikkojen reunustama. Ovenpieleen nojasi harja ja pieni kelkka. Oven pyöreän ruutuikkunan läpi kajasti vieno valo. Kamu koputti oveen.
”Hei Kamu!” Kamu katseli hämmästyneenä ovenraossa seisovaa lasta. ”Tunnetko sinä minut?”, Kamu kysyi. ”No, en varsinaisesti, mutta Arel kertoi, että olet tulossa.” lapsi jatkoi. ”Tule sisään!”
Sisällä takka lämmitti ja valaisi mökkiä. Se täytti oikeastaan koko huoneen. Ikkunan edessä oli pieni pöytä ja huoneen perällä kerrossänky. Asumus oli vaatimaton mutta Kamusta se tuntui heti kodilta. ”Tässä on Elvon”, lapsi esitteli takan edessä olevan hahmon, joka hymyili ja ojensi Kamulle kupillisen piparminttuteetä. ”Hän ei puhu”, selitti lapsi. ”Minä olen Jassin”, hän jatkoi. Jassin kääntyi ja otti pöydältä pienen paketin. ”Tässä on se, mitä hän odottaa.” Kamun kysyvä ilme sai Jassinin jatkamaan: ”…Joulupukki siis.” Pakettinaruun ripustettu kulkunen kilisi, kun Jassin ojensi paketin Kamulle.
Kun Kamu hetkeä myöhemmin sulki oven perässään, ilta oli hämärtynyt. Kamu otti kartan taas esiin laukustaan ja alkoi suunnistaa polkua eteenpäin kohti kartan toista ruksia. Polku johti rinteen päällä olevalle kielekkeelle. Taivas värjäytyi punaisen ja vihreän sävyissä loistavista revontulista. Kamu katseli taivaalle ja mietti matkaansa: itkuista tyttöä lentokentällä, Arelia, Jassinia ja Elvonia, kulkusten kilinää, punaista vilahtelevaa pistettä. Kamun sydämen täytti ilo uusista kokemuksista ja kohtaamisista matkan aikana. Samassa revontulien keskeltä ilmestyi punainen piste, joka lähestyi Kamua. Kamu siristeli silmiään ja erotti nyt selvästi: Joulupukki!
”Terve Kamu! Ja aivan aikataulussa. Hyppää kyytiin!”, huudahti Joulupukki reestään Kamun kohdalla. Kamu kiipesi hetkeäkään miettimättä penkille Joulupukin viereen ja Joulupukki kannusti porot uudestaan liikkeelle. Reki kiisi eteenpäin revontulien valaisemassa illassa. Alapuolella vuoret ja kaupungit näyttivät pikkiriikkisiltä ja tuntui kuin he olisivat lentäneet halki aikavyöhykkeiden, maiden ja merten unenomaisen pilviharson viuhuessa alapuolellaan.
”Perillä!”, sanoi Joulupukki hetken päästä ja hymyili Kamulle. ”Tervetuloa Korvatunturille.” ”Katsopas tuonne”, hän jatkoi. Kamu katsoi Joulupukin osoittamaan suuntaan. Lumen keskellä Kamu näki _____________.
Joulukalenterin kolmas luukku on avattu. Kamu on matkannut vuoristokylästä Joulupukin kanssa Korvatunturille. Hänellä on matkassaan Jassinilta saamansa paketti. Mitä tai kenet Kamu näkee Korvatunturille saavuttuaan? Tarinan kulkuun voit osallistua kommentoimalla Lastenliiton Instagramissa. Ensi viikolla näemme, miten tarina päättyy.
Ehdotus, josta tarina jatkuu: Joulupukin paja
LUUKKU 4
”Joulupukin paja!”, Kamu hihkaisi innoissaan. Lahjapaketin kuvat vilistivät Kamun silmissä, kun hän kuvitteli mielessään kaikkia niitä lahjoja, joita pajan täytyi olla pullollaan. Joulupukki avasi pajan oven ja kääntyi Kamuun päin: ”Astu sisään!”
Paja oli täynnä mitä kummallisemman näköisiä aparaatteja. Jokaisen luona joku apulaistonttu valmisti jotain: yksi neuloi, yksi vasaroi, yksi hitsasi, yksi laittoi täytteitä, yksi paketoi ja yksi kirjoitti pakettikortteja. ”Ja tuolla on postikeskus, jossa kaikki lasten lahjatoivepostit käsitellään”, Joulupukki selitti ja osoitti huonetta pajan perällä.
Yhtäkkiä Kamu muisti Jassinin antaman paketin. ”Jassin pyysi antamaan tämän sinulle.”, hän sanoi Joulupukille ja kaivoi paketin esiin laukustaan. ”Sinä voit avata sen”, kehotti Joulupukki. Kamu avasi paketin. Paketissa oli pieni kultainen avain. ”Mihin tämä avain kuuluu?”, Kamu kysyi Joulupukilta avain kädessään. ”Se on avain kaikkien joulupukkia odottavien lasten koteihin. Ehkä tiesitkin, että joulupukilla on apulaisia joka puolella maailmaa. Jassin ja Elvon ovat Joulupukin apulaistonttuja ja valmistavat näitä avaimia.”, Joulupukki jatkoi. ”Joka vuosi tarvitaan uusi avain, sillä joka vuosi tulee uusia lapsia, jotka uskovat Joulupukkiin. Ja kuten näet, Joulupukki ei mahoineen mitenkään mahdu savupiipuista sisään.”
Kamua nauratti, kun Joulupukki taputteli ylpeänä pulleaa mahaansa. ”Siitäpä tulikin mieleeni, että vatsani aivan kurnii. Tule! Riisipuuro on juuri valmista. Meidän on syötävä hyvin, että jaksamme.”, Joulupukki sanoi. ”Jaksamme mitä?”, Kamu kysyi ihmeissään? ”Viedä lahjat kaikille lapsille.”, Joulupukki vastasi. ”Tänä vuonna sinä saat olla apulaiseni lahjojenjakoreissulla.” Kamu katsoi Joulupukkia silmät innosta loistaen.
Kun vatsat olivat pullollaan riisipuuroa ja viimeisetkin lahjat oli saatu pajalla paketoitua lähtövalmiiksi, Joulupukki ja Kamu nousivat takaisin reen kyytiin. Porot kuopsuttelivat jo maata malttamattomasti. Kamu katseli lumista maisemaa ympärillään: pihapiiriä, joulupukin pajaa ja kaikkia apulaistonttuja, jotka olivat nyt tulleet pihalle katsomaan lähtöä.
”Onko tämä Joulumaa?”, Kamu kysyi Joulupukin puoleen kääntyen. ”Onhan tämä. Jouluinen maa ainakin.”, Joulupukki vastasi ja asetteli vilttiä omille ja Kamun jaloille. ”Mutta todellinen joulumaa löytyy täältä, kunkin omasta sydämestä.”, hän jatkoi, painoi kätensä rintakehälleen ja katsoi Kamua tarkasti silmiin. ”Täällä on kaikki, mitä tarvitset. Kuuntele sydäntäsi herkällä korvalla, se ohjaa sinua läpi elämäsi. Sieltä löydät turvan silloin, kun koet turvattomuutta, vastaukset, kun et tiedä miten toimia ja rohkeuden uskoa itseesi silloin, kun muut eivät usko. Sieltä löydät myös kiitollisuuden onnen hetkissä ja luottamuksen siihen, että et koskaan ole yksin.” Kamu katsoi Joulupukkia mietteliäänä. Hän ymmärsi, mitä Joulupukki tarkoitti.
”Mutta, nyt on aika lähteä matkaan, sillä lapset odottavat meitä!”, Joulupukki sanoi sitten. Apulaistontut kiinnittivät kellot porojen kaulaan, lastasivat viimeiset paketit reen kyytiin ja sitten kaikki oli valmista. Joulupukki otti ohjakset käsiinsä, katsoi Kamuun pilke silmäkulmassaan ja kysyi: ”Oletko valmis?” ”Olen.”, Kamu vastasi. ”No sitten mennään!”
Joulutarina on nyt tullut päätökseensä. Kiitos kaikille tarinan mukana eläneille ja sitä kommentoineille. Lastenliitto toivottaa hyvää joulua kaikille!
